Pepsi vielä mielellään imettää pentuja, eiköhän kohta ala vierottaa niitä maidosta. Ruoka kyllä kaikille maistuu niin hyvin, koiran nappulat, jauheliha, kermaviili yms ovat suurta herkkua. Uusia ihmisiä on tavattu ja pentuja on ihasteltu, ei mikään ihme, ovathan nämä niin ihania. Lähipäivinä pennut myös pääsevät ensimmäistä kertaa käymään ulkona, kun ilmat vaan sen sallivat. Pieni pakkanen ei haittaa, kun ei nyt sitä vesisadetta tulisi... Alla muutama kuva viime viikoilta.
Aika on mennyt vauhdilla pentujen kanssa puuhastellessa. Silmien avautumisen ja kuulo sai aikaan suuren harppauksen kehityksessä. Nyt sitten leikitään, juostaan, tutkitaan uutta ja ihmeellistä. Niin nopeasti kun ne leikit alkaakin, niin tulee väsy, sitten taas keräännytään yhteen kasaan nukkumaan. Puhelimen kameralla saa pelkästään suttuisia kuvia, onneksi vihdoin löytyi kameran hukassa ollut laturi.
Pepsi vielä mielellään imettää pentuja, eiköhän kohta ala vierottaa niitä maidosta. Ruoka kyllä kaikille maistuu niin hyvin, koiran nappulat, jauheliha, kermaviili yms ovat suurta herkkua. Uusia ihmisiä on tavattu ja pentuja on ihasteltu, ei mikään ihme, ovathan nämä niin ihania. Lähipäivinä pennut myös pääsevät ensimmäistä kertaa käymään ulkona, kun ilmat vaan sen sallivat. Pieni pakkanen ei haittaa, kun ei nyt sitä vesisadetta tulisi... Alla muutama kuva viime viikoilta.
0 Comments
Reilu kaksi viikkoa sitten meille syntyi kahdeksan ihanaa pentua. Punaisia ja mustia oli molempia neljä. Tyttöjä oli kolme punaista ja yksi musta. Poikia kolme mustaa ja yksi punainen. Ensimmäisellä viikolla pennut söivät ja nukkuivat, sama toistui koko ajan. Toisen viikon lopulla alkoivat silmät avautua. Siitä se tutustuminen kaikkeen alkaa. Parissa päivässä on tapahtunut paljon pienen mäyräkoiran elämässä. Näkö on nyt hyvä ja se on tehnyt pienistä aika reippaita..
Sanette`s Midnight Sky - Pepsi kävi elokuun alussa tapaamassa oikein komeaa ja mukavaa herrasmiestä Lapualla asti.
Vänkärin Pelimiäs, tuttavallisemmin Martti on siis Pepsin tulevien pentujen isä. Treffit menivät hyvin ja Pepsi on tukevasti tiineenä. Laskettu aika on ensiviikolla! Pepsin tiineys on sujunut hyvin muutamaa raskauspahointointi aamua lukuunottamatta ruoka on maistunut ja muutenkin olo on ollut hyvä ja pirteä. Pepsin vauhtikaan ei ole juuri hidastunut loppua kohden, tuntuu välillä siltä, että tyttö unohtaa ison mahansa. Juoksee ja hyppii välillä vähän liikaakin :) Pepsi muuttaa tällä viikolla sijoituskodistaan tänne kasvattajan luokse ja sitten valmistaudutaankin synnyttämään. Tässä muutama kuva lähipäiviltä. Tänä perjantaina pennut täyttävät 8 viikkoa, mikä tarkoittaa, että pienten on aika heittää hyvästit ensimmäiselle pesälleen ja lähteä maailmaan. Onneksi jokaista odottaa rakastava perhe ja uusi koti. Lokakuun alussa meillä kävi helsinkiläinen valokuvaaja Camilla Hanhirova. Pennut valokuvattiin Turun Uittamolla. Näin pienten hauvojen kuvaaminen on suuri haaste, koska pennut eivät osaa vielä poseerata eivätkä pysy paikalla hetkeäkään. Kuitenkin jokaisesta saatiin nätti syksyinen potretti ja myös useampi hieno ryhmäkuva. Vuosien päästä on varmasti kiva katsella, millainen koira on ollut pienenä. Pentujen luonteet näkyvät enemmän päivä päivältä. Jokaisesta voi jo puhua persoonana. Pentueen isoveli on Masa. Poika on ollut alusta alkaen roteva ja hän on aina varannut parhaan paikan maitobaarista. Kiinteäkin ruoka maistuu niin hyvälle, että reipas Masa ehtii hetkessä syödä oman osuutensa ja sitten auttaa sisaruksia heidän annoksensa kanssa. Viime viikolla Masa sai oman ruokakupin ja nauttii nyt aterioistaan ilman sisarusseuraa. Masa on aina helppo erottaa joukosta. Ei vain siksi että hän on suurempi, vaan myös siksi, että pojalla on suuri sydän. Masa tykkää elää sovussa sisarustensa kanssa. Hän on luonteeltaan lempeä ja voisi lämmittää sisaruskylkeä tai istua ihmiskaverin sylissä tuntikausia. Toinen pojista on Sauli, hyvin aktiivnen ja iloinen kaveri. Eniten pikkuinen tykkää käydä lenkillä, koska ulkona on paljon hajuja ja mielenkiintoisia esineitä. Pieni tutkija haistelee ruohoa, puita ja pensaiden oksia. Sauli löytää polun varrelta hienoja rapistelevia lehtiä ja keppejä. Uusista aarteista poika ei halua heti luopua, siksi joskus hän kantaa niitä hampaissaan eteenpäin, kunnes joku vielä mielenkiintoisempi asia tulee vastaan. Isompana Sauli kokeilee metsästysharrastusta ja kenties pääsee ajamaan metsän elukoita. Kolmannen pojan nimi on Rölli. Hän on pentueen pikkuveli. Syntyessään Rölli oli hiukan sisaruksiaan pienempi, mutta heti näkyi, että tällä kaverilla on sisua ja tarmoa. Rölli raivasi tilaa maitobaarissa niin että pääsi kasvamaan yhtä isoksi ja jopa isommaksi kuin muut. Nyt Rölli toimii yhtä päättäväisesti pentulautasella. Ei häntä enää voi pikkuveljeksi kutsua, koska kooltaan Rölli on siskojaan suurempi ja suurin piirtein yhtä roteva kuin veljensä Sauli. Rölli leikkii mielellään leluilla, joista hänen ehdoton suosikkinsa on röhisevä virtahepo. Sen päälle on mukava hypätä ja sitten kuuluu kova röh-ääni. Ulkona poika ehtii tehdä tarpeita, katsella maisemia ja välillä painia sisaruksen kanssa. Nyt neitien vuoro esittäytyä! Yksi tytöistä muistuttaa paljon emäänsä sekä ulkonäöltään että luonteeltaan, oikea Sirpa Kakkonen. Tämä tyttö on Venla. Erinomainen ruokahalu, syömisen nopeus ja tehokkuus on ensimmäinen emältä periytynyt ominaisuus. Toinen on rauhallinen ja leikkisä luonne: Venla on todella sosiaallinen tapaus, nauttii uusien ihmisten seurasta ja on utelias uusissa tilanteissa. Venla oppi ensimmäisenä kaikista pennuista, miten omatoimisesti käytetään hissiä (nyt tosiaan muutkin osaavat nätisti kävellä hissiin ja ulos) ja ensimmäisenä jaksoi lähteä "pitkälle" lenkille eli lähimäen päälle ja takaisin. Venlasta varmasti kasvaa ihana kiltti city-koira, tyttö on niin nopea oppimaan. Seuraava neiti on Olga, väsymätön energiapatteri. Tämä tyttönen on siro, mutta niin toimelias. Olga keksii aina tekemistä ja jos tekemistä ei ole, hän kouluttaa sisaruksia. Kunnioitustakin neiti on oppinut muilta pennuilta ja Sirpa-mammalta. Jos leikki muuttuu liian rajuksi, Olga vetäytyy ja hiljenee. Neiti oli nopein oppimaan, että pissit ja kakat voi tehdä ulos. Nyt tätä tärkeää taitoa on hiottu noin kolmen viikon verran ja huikeaa edistystä on tapahtuut. Olga tietää, että lenkillä pitää ensin keskittyä tarpeiden tekoon ja vasta sitten nauttia ulkoilusta täysillä. Olga on sylivauva: yleensä ensimmäisenä kiipeilee syliin kun pennut saavat vieraita. Ritva on tyttö, joka jää Turkuun pitämään seuraa Sirpa-mammalle. Ritva on rento tyyppi, kaikkien kaveri. Hänen suosikkipuuha on luun järsiminen. Yleensä pennuille tarjotaan kanalla päällystettujä rouheluita. Ritva on innokkaasti maistanut ihan "aikuisten" naudannahkaluuta. Tyttö on aika ovela, sillä kun herkku on kerran saatu, on turvallisinta viedä se pois pesueesta, vaikka jonnekin nurkkaan tai lipaston alle ja järsiä nopeasti vain itsekseen. Ulkona Ritva tutkii paikkoja ja suurella mielenkiinnolla katselee ohi kulkevia koiria. Selvästi koirapuistosta tulee Ritvan yksi lempihuvi. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä - Surku. Kaunis siro tyttönen, joka toivon mukaan kehittyy tyylikkääksi ja ryhdikkääksi neidiksi. Surku on jo pentuiässä osoittanut älykkyytensä. Tuntemattomassa tilanteessa hän miettii hetken ja vasta sitten toimii. Tämä piirre auttaa asioiden oppimisessa - esimerkiksi Surku hoksasi ensimmäisenä, miten voi kävellä ovesta ulos ja ulkoa oven läpi sisään. Näinkin yksinkertainen asia on pennuille alussa vaikeaa - pitää tietää, mitenpäin ovi avautuu, että osaa mennä oikealle puolelle ovea. Surku on kova leikkimään, ja hänen suosikkilelunsa on pikkuinen vihreä pallo ja rapiseva kettu. Nyt pennut viettävät viimeisiä päiviään suurena iloisena laumana. Uudet kodit odottavat jo viikon lopussa. Aika on lentänyt äkkiä, ja jokaisesta pennusta on kasvanut aivan ihana mäyräkoiran alku. Kiitos kaikille pentueesta kiinnostuneille! Kiitos teille, jotka kävitte pentujen luona ja piditte pikkuisille lenkki- tai leikkiseuraa. Kiitos rapsutuksista, kehuista, leluista ja sanomalehdistä, kaikkia on kovasti arvostettu. Chanson-pentue hyvästelee nyt pentublogin, mutta toivottavasti näistäkin pennuista saa tulevaisuudessa lukea Sanette's kennelin sivujen uutisosastolla. Pentublogi hiljenee seuraavaa pentuetta odottaessa!
Tänään on perjantai eli pennut ovat taas viikon vanhempia. Tällä kertaa synttäreiden kunniaksi koko porukka pääsi eläinlääkärille. Nyt jokaisella pennulla on siru ja virallinen nimi. Samalla pennut kokeilivat autoilua, mutta matka ei ollut kovin pitkä, vain Turusta Raisioon ja takaisin. Hyvin pienet käyttäytyivät. Menomatkalla vähän jännitti, mutta eläinsairaalassa hauvat nukahtivat ja olivat kiltisti tarkastuksen aikana. Onneksi eläinlääkärillä on käytössään uudenlainen mikrosiru, ja koko toimenpide ei ollut yhtään kivulias. Jotkut pennut eivät edes huomanneet, että nahan alle asennettiin siru. Ensimmäinen eläinlääkärinvastaanotto sujui siis erittäin hyvin. Pennut saivat paljon kehuja paikan henkilökunnalta ja muilta asiakkailta. Kotona väsynyt porukka söi lounasta ja sammui pedille. Lähiaikoina treenataan autossa olemista lisää, koska sunnuntaina meille saapuu Helsingistä valokuvaaja Camilla Hanhirova. Sirpa on ollut kerran Camillan mallina kesällä tiineyden alkuvaiheessa, ja silloin saatiin paljon hienoja kuvia. Nyt on pikkuisten vuoro. Vaikka pentulauma on vilkas ja vauhtia löytyy, yritetään parhaamme. Tarkoituksena on ottaa jokaisesta pennusta potretti, jonka tuleva perhe sitten voisi säilyttää muistona vauvapäivistä. Eilen torstaina pennuille esiteltiin peuran sorkkaa (video). Pikkuiset suhtautuivat mielenkiinnolla uuteen tuttavuuteen. Ne järsivät ja haistelivat sorkkaa ja hetken päästä joku keksi, että sen voisi viedä piiloon vaikka lipaston alle ja kenties saada sitten omaksi. Sirpa-mamma ei malttanut odottaa omaa vuoroaan puuhailla sorkan parissa, kun tuttu haju kiusasi tarkkaa nenää (video). Ei sille kuitenkaan noin vaan sorkkaa anneta, vaan Sirpa joutuu tekemään nenätyötä ennen kuin saa sorkan palkkioksi. Viime keväänä tehtiin verijälkiä ja Sirpa jäljesti innokkaasti - joka kerran sorkka löytyi metsästä. Suunnitelmissa on tämän harrastuksen jatkaminen ja kenties mejä-kokeet. Hajuaisti on koirilla tärkein, koska koiran nenä erottaa hajuja noin 10 kertaa paremmin kuin ihmisen. Koko evoluution aikana Canis lupus familiaris eli kesykoira, on seurannut hajuja: metsästyksessä, muiden eläinten ja ihmisten tunnistamisessa ja suunnistamisessa. Koirat nauttivat metsässä olemisesta ja hajujen seuraamisesta. Toivottavasti Sirpan pentujen tulevat perheet kokeilevat pikkuisten kanssa jäljestämistä, joka mukavaa ihmisen ja koiran yhteistouhua. Pennun kanssa voi aloittaa ihan minijäljellä, vaikka 20 metrin jälki riittää. Muuten viikon aikana pennut pääsivät säännöllisesti ulos, tarpeille ja muuten tuulettumaan. Hihnassa käveleminen sujuu vähän paremmin, mutta joskus pennun on vaikea uskoa, ettei pääsekään joka suuntaan hihnaa nyhtämällä ja vetämällä. Ruoka maistuu yhtä hyvin kuin aikaisemmin ja ruokakuppi on aina nuoltu puhtaaksi. Uni on toinen tärkeä terveen koiran edellytys. Kello 23 pennut saavat viimeisen aterian ja sitten puolen tunnin päästä valot pentuhuoneesta sammutetaan. Aika pian pennut nukahtavatkin ja heräävät noin klo 7, joskus nälkään ja joskus kun kuulevat mamman kynsien rapinan. Sirpa ei mielellään tarjoa lapsilleen maitoa, joten vieroitus on edistynyt aika hyvin. Kuitenkin vanhasta tottumuksesta pennut yrittävät ottaa paikkoja maitobaarista. Mamma on heidän mielestään edelleen enemmän ruuanlähde ja vasta sitten leikkikaveri. Pennut leikkivät leluilla --------> video Ensi viikon suunnitelmissa on pitempää ulkoilua ja kenties autoilua. Pyritään seuraamaan tätä vakiintunutta rutiinia, joka sisältää unta, ruokailua, leikkiä ja ulkoilua. Pennut myös tapaavat mielellään uusia ihmisiä ja kömpivät iloisesti vieraiden syliin tai ainakin maistavat sukkia ja lahkeita.
Tänään pennuilla on tasan 5 viikkoa ikää. Hirveän paljon on mahtunut pikkuisten elämään viikon aikana! Maailma avartuu joka päivä enemmän. Ihanaa seurata, miten pennut kehittyvät ja oppivat uutta. Heille pitää näyttää ja selittää, miten toimitaan eri tilanteissa. Monta asiaa ne tietysti osaavat jo ihan luonnostaan. Jotkut pennuista tutustuivat jo tuleviin perheisiinsä. Yksi pojista tulee asumaan Turussa ja toivottavasti Sirpa-mamma ja Ritva-sisko pitävät pienelle tulevaisuudessakin leikki- ja lenkkiseuraa. Muut pennut muuttavat eri paikkakunnille ympäri Suomea. Pennut pääsevät tapaamaan uusia ihmisiä, niin isoja kuin pieniäkin, melkein joka päivä. Pikkuiset saavat kehuja, rapsutuksia ja mukavaa seuraa. Viime viikonloppuna tapahtui jännittävä ensimmäinen lenkki ( video), joka kesti vain pari minuuttia - niin kovasti ihmetytti, missä ollaan ja mitä täällä tehdään. Kuitenkin jostakin pitää aloittaa ja koko viikon ajan pennut pääsivät säännöllisesti ulos, joskus kerran päivässä ja joskus kaksi. Pennut "kävelevät" hihnassa ja tottuvat aikuisten tapoihin. Hihna kyllä maistuu liiankin hyvälle, joten välillä sitä järsitään ja nyhdetään. Yllättävän nopeasti pennut tajusivat, että ulos voi tehdä tarpeet yhtä hyvin ja jopa paremmin kuin pentuaitauksen sanomalehdille. Muuten ulkona on hauskaa haistella ruohoa ja pensaiden oksia, poimia suuhun keltaisia lehtiä ja keppejä. Kuitenkin muutaman minuutin päästä vileä syksyn tuuli nostaa selkäkarvat pystyyn ja pienet paljaat masut myös palelevat hetkessä. Silloin pennut äänekkäästi pyytävät sisätiloihin. Toinen suuri tapahtuma oli aitauksen laajeneminen eli tällä viikolla pienet juhlivat tupareita. Nyt mahtuu kunnolla nukkumaan ja leikkimään koko iso iloinen lauma. Pennut syövät liotettua nappulaa neljä kertaa päivässä ja joka kerta lautanen on nuoltu puhtaaksi. Pikkuiset tykkäävät, kun ruuan seassa on vähän jauhelihaa tai raejuustoa. Kermaviili on myös suosikkiherkku. Pennut saavat Nutrolin-öljyä kerran päivässä. Painoa pennuilla on nyt noin 1700-1900 g. Ruuan jälkeen masut pullistuvat niin että pennut heti asettautuvat lepäämään. Tänään perjantaina oli toisen madotuksen vuoro. Canex ei taida maistua erityisen hyvälle, mutta pennut nielivät reippaasti annoksensa. Sirpa-mamma ei edes huomannut, että hänen ruuassaan oli jotain epämääräistä. Sirpan ruokahalu, tai paremmin sanottuna ruuanhimo, pysyy entisellä tasolla. Kärsivällinen ja tunnollinen mamma jaksaa vieläkin imettää pieniä (video), vaikka tällä hetkellä niiden pääruoka on koiran nappula. Sirpan pitää vain uskoa, että lapsilla ei ole maitonälkää ja hyväksyä, että ne ovat kasvaneet jo aika isoiksi. Sirpa pääsee nyt pitkille lenkeille. Hänen kanssa kierretään tuttuja suosikkireittejä kuten Uittamo, Katariina ja Koroinen. Joskus metsäpolulta löytyy pieni kolo, jota Sirpa mielellään tutkii, olisiko sisällä asukkaita tai edes mielenkiintoisia hajuja. Heinäsuova on toinen tutkimuskohde, koska siellä kenties asuu peltohiiri (Sirpan mahdollinen saalis) tai myyrä ---> video Ensi viikolla koko porukka pääsee eläinlääkärille ja ennen sitä ehkä treenataan vielä autoilua, jos sää sallii pitempää ulkoilua. Valitettavasti intiaanikesä loppui, ja ensi viikoksi ennustetaan Turun seudulle sadetta ja aika alhaista lämpötilaa. Onneksi tekemistä riittää ja aitauksesta pääsee juoksemaan keittiön lattialle (video). Pennut leikkivät mielellään leluilla, painivat keskenään ja piiloutuvat lipaston tai tuolin alle. Iloinen kynsien rapina, murina ja ärinä ovat hauskan kuuloisia!
Tänään pennuilla on taas synttärit - tasan kuukausi! Kaikki ovat kasvaneet upeasti ja pentuaitauksessa on tasavertainen ja iloinen lauma. Nyt pennut muistuttavat aikuisia mäyräkoiria miniversioina. Pikkuisilla puhkesivat pienet ja äärimmäisen terävät maitohampaat, mikä tarkoittaa, että tuli aika vähitellen siirtyä äidin nisiltä ruokakupin ääreen. Viime viikon loppupuolella pennut rupesivat maistamaan jauhelihaa ja tällä viikolla ne söivät liotettua nappulaa kermaviilin tai jauhelihan kera. Jokainen pentu innostuu ruokakupista eikä ketään tarvitse kahta kertaa viheltää syömään. Myös vesikuppi on laitettu pentuaitaukseen. Jotkut pennut luulivat sitä uima-altaaksi, mutta jotkut kokeilevat juomistakin. On huvittavaa, kun pieni nenä uppoaa kuppiin ja puhaltaa vettä. Sitten kuuluu aivastus - ei nenän kautta juoda! Ruokailuvideo Ruuan jälkeen pennut tavallisesti saavat hepulin ja rupeavat painimaan ja tökkimään toisiaan. Aikamoinen murina ja ärinä kuuluu pentuhuoneesta. Joskus pennut tutkivat lelujaan. Niiden on vielä aika vaikeaa keskittyä leluihin ja onkin hauskempaa järsiä sisarusten korvia ja tassuja. Leikkivideo Sirpa jaksaa imettää lapsiaan ja joskus leikittää niitä. Turussa on ollut pari päivää harmaa ja sateinen sää, joten ulkoilu ei Sirpan mielestä ole hauskaa. Kuitenkin on taas pakko alkaa harrastaa liikuntaa ja kuntoutua synnytyksen jälkeen. Kun aurinko paistaa, Sirpa innostuu kävelemään tuttuja reittejä. Saapuessaan kotiin hän välittömästi tarkistaa, miten aitauksessa menee. Tällä ja ensi viikolla pikkuiset vastaanottavat ensimmäisiä vieraitaan - tulevat perheet tutustuvat pentuihin!
Aika lentää ja pikkuiset täyttävät tänään kolme viikkoa! Viime lauantaina pennut muuttivat ensimmäisestä pesästään pentuaitaukseen. Nyt heillä on käytössään puolikas aitausta, mutta sekin riittää toistaiseksi mukavaan oleskeluun ja kävelemisen treenaamiseen. Linkki videoon Pennut pääsevät myös joka päivä liikkumaan muovimatolla, mikä on suuri haaste pienille tassuille - liukas pinta tuottaa vaikeuksia. Kuitenkin kaikki uskaltavat ja innostuvat lähteä tutkimaan pentuhuonetta. Pennut myös leikkivät paljon enemmän keskenään.Yleensä ne painivat tai "purevat" toisiaan, ihmeellisen suuret suut noin pienillä koirilla! Linkki leikkivideoon Pieni tyttö kutsuu äitinsä leikkimään Hampaat ovat puhkeamassa: ne näkyvät jo vähän ikenien alta. Sitten Sirpa varmaan ilahtuu kun lasten terävät hampaat tarttuvat nisistä kiinni :/ Pennut ovat saaneet ensimmäiset kaulapannat. Heti kaukaa näkyy, kuka on kuka. On hyvä tottua aikuistapoihin tässä varhaisessa iässä, koska jokaisen pitää tulevaisuudessa oppia kulkemaan hihnassa. Kynsien leikkaaminen on tällä viikolla sujunut hieman helpommin. Painoakin on tullut hyvin jokaiselle ja nyt pennut painavat 800-850 grammaa, mikä on noin kymmennes osa Sirpan painosta. Kolme viikkoa on sopiva ikä maistella ensimmäisiä liha-aterioita. Pennuille tarjottiin jauhelihaa, mutta kyseessä vain herneen kokoinen annos. Jostakin pitää aloittaa, että masut oppivat sulattamaan kiinteää ruokaa. Suunnitelmissa on kiinteän ruuan osuuden päivittäinen nosto, niin että pennut pikku hiljaa siirtyvät koiramuonaan. Huomenna pikkuiset saavat ensimmäistä kertaa matolääkettä. Käytössä on Canex-tahna, jota on helppo annostella ja syöttää pikkupennuille. Sirpalle on varattu annos Axiluria. Ja lopuksi jännä uutinen. Pennuille on keksitty viralliset nimet, jotka painetaan sitten rekisteripapereihin. Ranskankieliset nimet sopivat loistavasti yhteen kennelnimen kanssa, eikä meidän rodussa sellaisia ole vielä käytetty, ainakaan Suomessa. Yhdistävä sana, joka viittaa, että pennut ovat samasta pentueesta, on Chanson eli laulu.
Tyttöjen nimet: Sanette's Chanson d'Amour (rakkauslaulu) Sanette's Chanson d'Automne (syksyn laulu) Sanette's Chanson de Nuit (yölaulu) Sanette's Chanson de Sirene (merenneidon laulu) Poikien nimet: Sanette's Chanson de Bravoure (rohkeuden laulu) Sanette's Chanson de Geste (laulu sankariteoista) Sanette's Chanson de Matin (aamulaulu) Toki uudessa kodissa jokainen saa kutsumanimensä, joka on tulevan perheen valinta! Pentujen emokin on rekisterinimeltään Sanette´s Black Princess, mutta kotona tuttavallisesti Sirpa tai Sipi. Tänään pennut ovat kaksi viikkoa vanhoja. Viikon aikana on tapahtunut huikeaa kehitystä. Keskiviikkona yksi tytöistä avasi silmät. Torstain ja perjantain aikana muidenkin silmät rupesivat pikku hiljaa aukemaan. Pennut eivät taida vielä nähdä paljon, mutta joskus näyttää siltä, että ne suunnistavat pesässä näön avulla. Jos ne aikaisemmin ryömivät hassusti tukeutumalla etutassuille ja venymällä madon tavoin, nyt pienet yrittävät välillä nousta tassuilleen ja ottaa ensimmäisiä epävarmoja askeliaan. Pennut nukkuvat edelleen suurimman osan aikaa, ja yleensä ne ottavat nukkumispaikat Sirpan kyljessä kiinni tai joku piiloutuu jopa korvan alle. Mamman vieressä on aina lämmintä ja turvallista. Jos Sirpa lähtee pois pesästä vaikka järsimään luuta tai lenkille, pesään muodostuu kaksi tai kolme ihanaa mustaa pentukasaa. Ruokahalukin lapsilla ja mammalla on pysynyt yhtä hyvänä. Sirpa imettää pikkuisia kärsivällisesti ja hoivaa niitä. Linkki ruokailuvideoon! Pentujen painot nousevat tasaisesti ja nopeasti. Nyt kaikki rikkoivat 600 g eli pentujen syntymäpaino on kaksinkertaistunut. Välillä pennut ihan kuin vähän leikkivät keskenään - lempihuvi on tarttua sisaruksen tassusta tai korvasta hampaattomalla suulla ja vetää, jolloin toinen yleensä irvistää ja vetäytyy pois. On hirveän vaikeaa ottaa pennuista action-kuvia, kun ne liikkuvat niin nopeasti. Linkki leikkivideoon! Tällä viikolla pennuilta myös leikattiin kynnet. Tämä yksinkertainen toimenpide ei ole niin helppo, koska pentujen kynnet ovat vielä niin pikkuiset (mutta äärimmäisen terävät!). Jotkut kestivät kynsien leikkausta ilman suurempaa sätkimistä, mutta jotkut tuskin pysyivät paikalla. Siksi piti vain edetä hitaasti mutta sinnikkäästi. Kynsien trimmaamista tullaan treenaamaan, koska säännöllinen kynsien hoito on tärkeä asia koiran hyvinvoinnin kannalta. Sirpa itse kiipeää syliin, kun sille näytetään kynsileikurit. Hän luottaa, että manikyyri sujuu hyvin ja lopuksi saa vielä herkun palkinnoksi. Viikonloppuna pistetään pentuaitaus pystyyn, sillä pennuilla on varmasti pian liian ahdasta nykypesässään. Kokeillaan myös jossakin vaiheessa pieniä kaulapantoja niin että pennut tottuvat pitämään sellaisia. Kaksi tyttöä ja kolme poikaa etsivät vielä ikiomaa kotia!
Pennut täyttävät tänään tasan viikon - ensimmäinen pieni synttäripäivä viedetään tuttuun tapaan maitobaarissa. Uskomatonta, että vain viikossa pikkuiset kasvoivat niin paljon. Jokaisen painoa ja kehitystä seurataan päivittäin. Kaikki pennut ovat samanvärisiä mutteivät suinkaan samannäköisiä ja samanluonteisia vaan jokainen on persoona jo tässä varhaisessa iässä. Tänään isoin tyttö painaa yli 450 g ja pienin poika 380 g, muut siltä väliltä. Kädessä pentu tuntuu pieneltä hamsterilta, silkkisen pehmeä turkki ja pullea vatsa. Sirpa voi hyvin ja loistavasti pärjää mamman roolissa. Valtaosan aikaa hän viettää hoivaten pieniä, mutta joskus ottaa lyhyitä lepotaukoja, ilmeisesti opettaa lapsilleen itsenäisyyttä. Pennut tekevät silloin pesässä hauskoja muodostelmia. Kun nälkä yltyy, pienet piipittävät ja mamma äkkiä palaa heidän luokseen. Sirpan ruokahalu on suorastaan pohjaton, ja maitoa riittää kaikille. Yleensä Sirpa makaa kyljellään ja pennut ottavat paikkoja maitobaarissa, jopa kahdessa rivissä. Mutta pari päivää sitten Sirpa keksi, että yhtä hyvin pystyy ruokimaan pieniä selällään makoillen. Kuvassa näkyy Sirpan leveä hymy, todella rennosti hän ottaa. Tässä linkki videoon pennuista! Pennut nukkuvat ja syövät suurimman osan päivää, mutta joskus ryömivät pitkin pesää ja tutkivat asuipaikkaansa. Pari kertaa yksi tytöistä meinasi jo lähteä pentulaatikosta omille poluilleen. Mikä rohkea seikkailija, vaikka silmät ja korvat vielä kiinni, pikku nenu suuntautuu jo kohti suurta maailmaa! Pennut osaavat päästää monenlaisia ääniä ja pesässä onkin aikamoinen viidakon orkesteri. Tavallisimpia ääniä ovat tyytyväinen maiskutus ja tuhina, mutta joskus kuuluu selvä 'kvaak' - silloin kun pieni etsii emää tai sisarusten lämpimiä kylkiä. Yksi pojista yrittää välillä vähän haukkua, vakuuttavasti sanoen 'väk väk', olisiko hänellä metsästäjän taipumuksia? :) Joka päivä saa yllättyä millainen vokaalinen lahjakkuus pikkuisilla on. Ensi viikolla pentujen silmät avautuvat ja ne saavat ruveta ihmetelemään, mitä kaikkea ympärillä on..
|
AuthorTervetuloa Sanette`s mäykkyjen pentublogiin! Archives
November 2016
Categories |